bilefeidari

Yhteissynttärit, elokuu 2010

Mua vaivaa yksi asia. Nimittäin se, että nykyään kaikki sosiaaliset tapaamiset liittyy niin vahvasti alkoholin sävyttämiin tapahtumiin ; tupareihin, synttäreihin ja kaikkiin vastaaviin. Olen viimeisen kuukauden aikana saanut viisi kutsua bileisiin ja jättänyt menemättä jokaisiin. Mun syyt on vaihdellu "oikeista" syistä (muutaman portfolion tekoa ja jokunen essee kirjoitettavana, pappa kuoli vasta) huonompiin syihin ("en jaksaaaa, tää sohva ja sipsipussi ei anna mun lähtee, sori!"), mutta oon jääny miettimään tätä asiaa. Mua vaivaa huono omatunto tästä asiasta, siitä, etten jaksa enää bilettää?!

Jotkut aloittelut Ellillä ja Hannalla, syksy 2010

 Tavallaan tää on typerää, en lukioaikana ollu kertaakaan keskiviikkona ryyppäämässä vaikka muut sitä harrastikin enkä nyt muutenkaan hirveästi oo ikinä alkoholilla läträilly. Ellei tuota välivuotta lukion ja tän koulun välissä lasketa (hehheh, äiti jos luet tän niin mie vaan liiottelen, älä usko sanaakaan...), jolloin mun sosiaaliset kanssakäymiset tapahtu lähinnä keskiviikko-, perjantai-, ja lauantai-iltaisin sen vakkaribaarin tanssilattialla.

Jäätävin Halloween koskaan, 2010

Kaiken tän jaarittelun taka-ajatuksena ja huonon omantunnon takana on pelko siitä, että jos tarpeeksi monesti jätän menemättä, mua ei enää pyydetäkään mihinkään. Ja mua harmittaa, harmittaa ihan sairaasti se, ettei mun tuttavapiirin ihmiset harrasta kanssakäymistä siinä muodossa kuin mua huvittaisi, sillä tavalla vain, että tehtäisiin porukalla ruokaa tai käytäisiin kahvilla. Pidettäisiin illanistujaisia ILMAN sitä painetta siitä, että kohta pitää lähteä baariin, nyt äkkiä jurri päälle ja taksi alle. Huoh.

Se sama Halloween

Älkää käsittäkö väärin, tottahan toki minäkin haluan välillä vetää peput, kesäisin useastikin, sillä ei ole mitään mukavampaa kuin puistohengailu hyvän juoman kanssa ja välillä se tanssilattia-irroittelu vaatii sen muutaman promillen.

Tampere-darra

Ehkä tää kaikki on vaan sitä, että oon ns. kasvanu yli siitä biletyskaudesta mitä välivuonna vietin ja nyt tunnen itseni vain mahdottoman tylsäksi? En tiedä. Toivon vain, ettei ihmiset mua ihan hylkäis vaikka mulla onki tälläinen kieltäytymiskausi menossa. Kyllä mie jossain vaiheessa (kevään edetessä) taas jaksan rampata kaiken maailman kissanristiäisissä, vaikkakin ehkä sitten selvinpäin!

Hyvää viikonloppua siis kaikille, miten ikinä kukanenkin sen viettää! :)

- Tanja

long time no ABC

10 things about me. Ja jokunen täysin asiaan liittymätön kuvaki samalla!

1. Muutin siis syksyllä Rovaniemeltä Helsinkiin. Oli aika järkytys tajuta syksyllä työharjottelussa, että minä pieni junttieinari olen Kruununhaassa tarhantätinä sellaisille lapsille, joille on ihan normaalia, että äiti/isi menee Linnanjuhliin, haha.

Rovaniemi. Murkkuranta, viime kesä, hyviä muistoja!

2. Mulla menee joka v-tun ikinen aamu hermo siihen, kun ihmisen yrittää tunkea metroon sisälle ennenkuin ne ihmiset, jotka sieltä yrittää tulla ulos, on päässy sieltä ulos. Senki urpot, mitä enemmän te yritätte tunkea sinne sisälle, sitä hitaammin ne ihmiset sieltä pääsee pois ja sitä hitaammin te pääsette sisään?

Lempparein sormus

3. Oon lukenu taas muutaman viikon muiden blogeja ihan katkerana, mulla ois intoa vaikka pienelle kylälle asti kirjoittaa ja kuvata, mutta silti en vain saa aikaiseksi. Kaipaan niitä aikoja, kun sanaleikit tuli paperille / livejournaliin ihan tuosta vain sen enempiä miettimättä.

Kauppayhtiön terassi, oih!

4. Mun päivitysinto on hurjaa aina siihen asti, että pitää alkaa valkkaamaan kuvia postaukseen, koska en oo mihinkään omiin kuviin tyytyväinen mutten myöskään haluis koristella muiden kuvilla postauksiani. Ongelmia, ongelmia, miten pystynkään elämään näin suurien problemien kanssa??

5. Musta tulee isona koulunkäynnin- sekä aamu- ja iltapäiväkerhon ohjaaja eli tuun olemaan lasten kanssa tekemisissä paljon. Ja oon aina ollutkin, rakastan lapsia yli kaiken. Mutta! En voi sietää lapsia vapaa-ajalla : D Mulla on hyvin vahva työminä ja vapaa-ajan minä eriteltynä. Töissä kestän kaiken riehumisen, kiukkuamisen, huutamisen ja juoksemisen, kaiken kyselyn, inttämisen ja jankkaamisen, riitojen selvittelyn jne. ja oon tosi hyvä siinä, mitä teen, mutta auta armias, jos aamulla bussissa joku lapsonen erehtyy korottamaan ääntään, niin jo meinaa sekuneissa puhjeta verisuoni päästä!! En ala raivoamaan, mutta kulmat kurtistuu alle sadasosa sekunin ja toivon itseni autiolle saarelle ylhäiseen yksinäisyyteeni.

6. Käytän tosi harvoin särkylääkkeitä. Kestän päänsäryt ja menkkakivut ilman mitään ja kaikki muutki tommoset "pitkäjänteiset" kivut, mutta sellaista hetkellistä, terävää kipua en voi sietää. En voi myöskään katsoa kun muut diabeetikot pistää insuliinia itseensä, vaikka itse teen samaa asiaa joka ikinen päivä useampaan kertaan, hah!

7. Kaikki mun kaverit hehkutti Ronja Ryövärintytärtä lapsena, se oli niiden lempparikirja ja ne oli lukenu sen satoja kertoja, mutta minä en kertaakaan. Enkä ole vieläkään, vaikkakin sen jo tuosta lähikirjastosta kotiin kannoin viime viikolla! Edistystä havaittavissa siis.

Luostolta uv:na, Taavi varmaan rukoilee mua olemaan normaali?

8. Haluisin Filkkariin tai Makuuniin töihin, että mulle voitais sit laulaa että "videovuokraamon tyttö älä ikinä mene pois, ilman sinua kaupunki tyhjempi ois!". Okei, saatan ehkä haluta muistaki syistä : D Mulla tulee tästä aina mieleen yks rovaniemeläinen tyttö, joka oli siinä Roipparin viereisessä olevassa vuokraamossa töissä, muistaako joku vielä sen paikan nimen?

9. Kuuntelen nykyään ihan järkyttävää paskaa aka radiohittejä... Saara, älä kiellä mua! Muttaku kuuntelen YleX:ää aamusin ja iltapäivisin ku matkustan tuolla julkisissa. Ja sit hihittelen ääneen niiden juontajien jutuille ja vaikutan sekopäältä, ehheh.

10. Viime viikolla askartelin, leikkelin kollaasia varten lehdestä kuvia meidän oveen, virkkasin ja neuloin! Kaiken tämän vapaaehtoisesti, todella huomaa, että kevät on tulossa kun mieliala paranee ja jaksaa tehdä muutakin kuin nukkua :)